This is me

Tiedät varmaan sen tunteen, kun joku pyytää sinua kuvailemaan itseäsi, joudut miettimään omia persoonallisuuden piirteitäsi työpaikkahaastattelua varten tai yrität vain oppia tuntemaan itseäsi. Se tuntuu niin helpolta tehtävältä, mutta on niin kamalan vaikeaa. Usein toivon, että joku vain kuvailisi minua puolestani tai antaisi valmiita vastauksia. Joskus taas tuntuu, että itsestä löytyy pelkästään negatiivisia piirteitä ja niissä "hyvissä" puolissakin on jotain vikaa. Olen sitä mieltä, että ei ole olemassa ns. hyviä ja huonoja puolia, vaan kaikki persoonallisuuden piirteet ovat samanarvoisia. Se, mikä tekee piirteistä "hyviä tai huonoja", on se miten niitä hyödyntää. Jos piirteitä ruokkii tai antaa niille vallan, ne näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Persoonallisuudenpiirteitä voisi verrata vaikkapa säähän. Usein puhutaan huonosta säästä, kun on kylmä, sataa, tulee jne. Nämäkin sääolosuhteet ovat kuitenkin ihan samanarvoisia lämpimän sään ja auringonpaisteen rinnalla. Kaikki riippuu vain siitä, miten niihin suhtautuu ja asennoituu. Esimerkiksi sateella on tärkeä merkitys luonnon kukoistamisen kannalta.

Olen useasti tehnyt erilaisia persoonallisuustestejä toivoen, että oppisin jotain uutta itsestäni ja voisin nähdä piirteitäni uudessa valossa. Yleensä testit ovat kuitenkin paljastuneet hyvin pitkiksi, kyllästyttäviksi valitse sopivin vaihtoehto-litanioiksi. Kaiken lisäksi loppuanalyysi on yleensä ollut väärä (tähän voi ehkä vaikuttaa kyllästymisestä johtuva pieni huolimattomuus). Nyt kuitenkin onnistuin löytämään testin, joka oli lyhyt, kivuton ja totuudenmukainen. Löydät persoonallisuustestin tästä. Oli jopa pelottavaa, kuinka hyvin testi kuvasi minua.

Testin mukaan olin persoonallisuustyyppi numero 7 eli innostuva suunnittelija. Sen mukaan minusta on hauskaa suunnitella mielenkiintoisia asioita. Nautin innostavista ideoista ja uusista mahdollisuuksista. Toivon elämääni vaihtelua ja sopivasti jännittävää seikkailua. Tämä pitää kyllä täysin paikkansa. Varaan usein erikseen aikaa sille, että pystyn suunnittelemaan tulevaisuutta. Tämä voi kuulostaa monille pelottavalta ja ahdistavalta, sillä suuri osa ihmisistä pyrkii elämään päivä kerrallaan ja tässä hetkessä. Itse taas nautin siitä, että voin suunnitella muun muassa tulevia matkoja, mitä haluan elämäni aikana tehdä, miksi haluan tulla jne. Tulevaisuuden suunnittelu inspiroi minua ja auttaa jaksamaan joka päivä. Se antaa eräänlaisen merkityksen elämään.

Luin jokin aika sitten todella hyvän kirjan, joka antoi minulle inspiraatiota ihan suunnattomasti. Tom Lundbergin kirjoittama elämäntaidon käsikirja antaa vinkkejä selviytymään elämästä, muistuttaa mikä elämässä on oikeasti tärkeintä ja mitkä asiat tekevät elämästä hyvän. Kirja on kirjoitettu todella positiivisella ja kannustavalla sävyllä, mikä varmasti antaa toivoa kaikissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

- Jessica

Ajatuksia talvesta

Se tunne, kun heräät aamulla, avaat kaihtimet/verhot ja huomaat, että maa on ihan valkoinen ja lunta sataa. Se tunne, kun juokset kiljuen äidin luokse kertomaan uutisesta. Se tunne, kun haluat heti mennä pihalle tekemään lumienkeleitä ja lumiukon. Näin se oli pienenä. Onhan se tässäkin iässä vielä osaksi niin, mutta nykyään mm. ensilumen tulosta tiedetään jo ennen kuin ehditty nousta edes sängystä: otetaan puhelin käteen, mennään lukemaan tuoreimmat facebook päivitykset ja joka toisella ihmisellä, lukee päivitys lumentulosta. Seuraavaksi aleetaan miettimään, minne ollaan piilotettu kaikki paksut toppatakit, huivit ja kalsarit. Mietitään, kuinka pitkään pärjätään converseilla ja kuinka pystytään kävelemään pihalla seuraavat kuukaudet kylmässä säässä. Enää ei tule sitä riemun tunnetta, kuten pienenä, kun sai pukea upouudet haalarit päälle ja laittaa kumisaappaat jalkaan. Enää ei koeta sitä iloa, kun saadaan rakentaa talven ensimmäinen lumiukko, kiinnittää sille porkkananenä ja tarkistaa joka aamu ikkunasta, onko nenä vielä paikoillaan.

Olen monena vuonna ensilumen tultua miettinyt, mitä ihmisille tapahtuu iän myötä. Itse olen siitä melkeinpä yhtä innoissani, kuin lapset, mutta suurin osa ihmisistä alkaa näyttämään hapanta naamaa, valittamaan kylmyydestä ja pimeästä, ja pelko kaamosmasennuksesta alkaa ottaa vallan. Itselleni tulee kaiken kurjuuden sijaan ensimmäisenä mieleen ajatukset pimeistä ja kylmistä illoista, kun saa sytyttää koko huoneen täyteen kynttilöitä, pukeutua lämpimästi huppariin, kaulahuiviin ja villasukkiin ja kääriytyä viltin alle.

Kyllähän sitä itsestä aina pitkän päälle huomaa, miten erityisesti pimeys vaikuttaa mielialaan, mutta yritän nähdä asian kuitenkin eri valossa: voimavarana. Talvella saa ihan luvan kanssa jäädä jopa lauantai-iltana kotiin peiton alle lepäämään ja olla tekemättä mitään. Shoppailunkin voi vaihtaa sohvalla röhnöttämiseen ja elokuvan katsomiseen. Tähän voinkin kommentoida, että talvella on ehkä kamalinta mennä shoppailukierrokselle! Se on ihan kamalaa, kun kierrät kaupoissa ja löydät ehkä yhden kivan paidan ja sen takia joudut riisumaan koko vaatekerroksen pois ja jälkeenpäin pukemaan takaisin päälle. Hermo siinä vain menee. 

Neuvona voin siis sanoa, että sen sijaan, että talven näkee pelottavana mörkönä, joka ahdistelee monta kuukautta, sen voi nähdä positiivisena ja rentouttavana vuodenaikana, jolloin kerätään voimia tulevaan kevääseen ja kesään, jolloin joka viikko juostaan tapahtumasta toiseen. Nyt kuuluu nauttia tästä ajasta, kun on luvallista jäädä vaikka joka ilta sohvannurkkaan makaamaan. Toisaalta, jos kokemuksesta tiedät kokevasi esimerkiksi kaamosmasennusta, piristä itseäsi ihan tietoisesti, hemmottele itseäsi ja aloita masennuksen ehkäisy hyvissä ajoin! 

Minä aion viettää tämän illan lämpimissä vaatteissa kaulahuivia ja villasukkia myöten, sillä parantelen eilen noussutta kuumetta ja pari päivää kestänyttä flunssaa. Odottelen myös innolla, kuinka valkoinen maa tuolla pihalla on huomenna aamulla. :)

By: Jessica

"Jos ei ole valmis ottamaan riskejä ja yritä tavoitella sitä, mitä todella tarvitsee ja haluaa, ei tule koskaan tietämään, mihin itseasiassa kykenee. Silloin kieltää itseltään menestymisen kokemuksen eikä koskaan pääse toteuttamaan itseään."

By: Jessica

Koska sais taas olla lihava?

Aloin tänään pohtia tätä nykymaailman menoa pyöräillessäni kotiin töistä. Töissä oli ihan kamalan tylsä päivä, joten kulutin aikaani lueskelemalla kaikenlaisia laihdutus- ja kuntoilulehtiä hyvien ruokareseptien toivossa. Niitähän lehdistä löytyi vaikka kuinka paljon ja aloin sitten miettiä, kuinka kauan tällainen into tollaseen terveystouhuun kestää. Muistaakseni joskus koulun historiantunneilla puhuttiin ajasta (en kehtaa heittää mitään veikkausta ettei mee ihan pieleen :D ), jolloin syöminen oli suotavaa ja lihava vartalonmalli oli "in". Se antoi ihmisesta kuvan, että tämä oli rikas ja tuli hyvästä perheestä, koska oli varaa ostaa kallista ruokaa ja syödä. Laihuus oli merkki työnteosta ja köyhyydestä, joten tätä vartaloa ei pidetty ihanteellisena. Koska nykymaailma sitten palaa tuon ajan ihannekäsitykseen vartalosta? Samoin kuin muoti ja trendit kiertää ympyrää ja tämän hetken neonvärit tulee muotiin taas joidenkin vuosien päästä, eikö lihavuudenkin pitäis tulla muotiin taas joskus?

Mun mielestä tuntuu ihan typerältä, että valtaosa ihmisistä yrittää vaan laihduttaa sen takia, että se on nykyään muodissa ja hoikka vartalo näyttää kauniilta. Laihduttamisen motiivinahan pitäis periaatteessa olla sairauksien ehkäisy ja terveellinen elämäntapa. Mulla on kans hyvä esimerkki tästä tilanteesta. Mun yks tuttu valitti yks päivä, kuinka hän on yrittäny laihduttaa, mutta nyt painon pudotus on pysähtynyt ja edelleen olis 10kg laihdutettavaa. Muutamien päivien päästä hän ilmoittaa iloisesti, kuinka on lähdössä ulkomaille 3 viikoksi ja kuinka nyt sitten pitää yrittää syödä terveellisesti, kun siellä tulee sitten syötyä paljon ja ihan kaikkea. Aloin sitten miettiä tota, mitä hän sanoi ja olin kyllä aika ihmeissäni. Ihan, kuin tosta laihduttamisesta olis tullu hänelle kunnon työ ja urakka, eikä mikään elämäntapa. Ulkomaanmatkasta tulee ikään kuin lomaa laihduttamiselle. Eihän sen noin pitäis mennä. 

Tuntuu, että tällaiset maailmanlaajuiset trendit (kuten nykyään laihduttaminen) luo ihmisille tietynlaiset kehykset, miten kuuluu elää. Sitten, kun pääsee näiden kehyksien ulkopuolelle eli esim. sinne lomamatkalle, otetaan siitä kaikki ilo irti ja eletään ku pellossa. Sitten, kun palataan takaisin normaaliin elämään ja rytmiin, jatketaan samalla tavalla eli näiden trendien määrittämillä tavoilla. Osaan kuvitella, kuinka tämä kyseinen tuttu tulee valittamaan lomansa jälkeen viikko tolkulla, kuinka paino on noussut lomalla jne. vaikka antoi hyvin ymmärtää, että tiedostaa painon mahdollisesti nousevan. Can't wait!   

Melkeinpä tässä alkaa jo toivomaan, että laihduttamistrendi menis pois muodista ja tilalle tulis jotain, mitä olis helponmpi tavotella. Toisaalta nythän ihmiset on alkanu haluamaan vähän lihaksikkaamman kropan, eikä ihan sellasta mallin laihaa. Se kuitenkin osakseen vaatii sitä laihduttamista, jotta lihakset sais näkyviin. Ei siis vieläkään olla menossa helpompaan suuntaan, mutta ehkä kuitenkin vähän parempaan. :)

Aloin vielä miettiä yhtä juttua. Tässä maailmassa pyritään elämään tasapainossa ja etsimään se "kultainen keskitie". Monesti se on kuitenkin aika mahdotonta, joten mitä tähän terveystouhuun tulee, kumpi olis parempi vaihtoehto näin maailmanlaajuisesti: laihuus ihannevartalona + syömishäiriöt, ikuinen kamppailu painon ja terveellisten elämäntapojen kanssa, psyykkiset mielenterveyshäiriöt vai lihava ihannevartalo + sairaudet (niitä ois niin paljo etten jaksa alkaa luettelemaan). Tää olisi ihan tällainen kärjistetty versio, sillä voihan tietenkin lihavan ihannevartalon myötä tulla psyykkisiä sairauksia jne. mutta varmasti ymmärsitte pointin. :) On tosi vaikeeta määritellä, mihin pitäis pyrkiä, koska kaikesta löytyy niitä huonojakin puolia. Parastahan olis luoda sellanen trendi, joka pystyy minimoimaan haittavaikutukset. Luulen kuitenkin, että tilanne jojoilee molempien ääripäiden välillä lopun elämää!  

   

By: Jessica

Kaikki on vain kiinni asennoitumisesta

Mulla on tässä ollu nyt eilen ja tänään 8h työpäivä ja on tullu monta kertaa mietittyä ihmisten ostokäyttäytymistä. Ainakun on joku juhlapyhä tulossa niin koko ruokakauppa on kuin täyteen ahdattu, ihmiset stressaa ja pinna on kireellä. Miks ruokaostoksia ei vois suorittaa iloisin mielin ja kaikessa rauhassa? Miks yhtenä päivänä pitäis suorittaa jossakin tunnissa kaikki ostokset ja jos suunnitelmat ei mee suunnitellusti niin sitten on naama sitruunalla. Tässähän on kyse pelkästä asennoistumisesta: ruokaostoksien tekemiseen vois suhtautua kuten lomaan, tuotteita vois kattella rauhassa ja kiihtymisen vois pitää aisoissa, jos se tietty jugurttipurkki puuttuu hyllystä ja myyjää saa odottaa hetken.

En varmaan osaa täysin ymmärtää, miltä kaupassakäynti 30-50 vuotiasta tuntuu, kun siitä on tullut jo sellanen pakonomainen rituaali, joka täytyy vaan suorittaa. Itse kuitenkin rakastan kaupassakäyntiä! Parasta on, kun saa ihan rauhassa, ilman mitään kiirettä käydä ruokaostoksilla, vaellella kaupassa, katsoa kaikenlaisia kivoja tuotteita ja saada inspiraatiota ruoanlaittoon. Erityisen kivaa on etsiä kaupasta ideoita mm. aamiaiseen ja välipalaan. Monesti kuljen kaupassa ja mietin vaihtoehtoisia raaka-aineita luonnonjugurtin sekaan tai terveellisempiä vaihtoehtoja napostelulle. 

Oon kans miettiny, että missä vaiheessa ihmiset alkaa täysin turvautumaan pelkkiin muistilapussa oleviin ruokiin ja sellaset heräteostokset vähenee huomattavasti. Suurin osa ihmisistä kulkee kaupan läpi muistilapun ohjauksella - osa myös kirjaa ruokaostokset siinä järjestyksessä lapulle, että täytyy vain kulkea tietty reitti kaupan läpi ja tuotteet löytyy matkan varrelta. Itsellä käy ainakin niin, - kuten varmaan jo kävi selväksi - että jään jumittamaan kaikille hyllyille ja mietin mikä maistuis pakollisten ostosten lisäksi hyvältä ja mitä kyseisistä uusista tuotteista pystyis kehittämään.  

Tällästä asennetta kaupassakäyntiin voisi kyllä suositella muillekin! Kaupassakäynti on huomattavasti mieluisampaa ja välttyy stressiltä. Lisäksi positiivisena yllätyksenä voi käteen tarttua jotain, mitä ei olis normaalisti ostanutkaan. :) 

By: Jessica

Iloa arkeen panostamalla ruoan esillepanoon

Kaikki ovat varmasti huomanneet ravintolassa käydessään, kuinka houkuttelevan näköisiksi ruoka-annokset on tehty. Ruokaa ei olla vain ladottu lautaselle, vaan jokaisen aineksen paikka on tarkoin suunniteltu ja toteutus pyritään tekemään huolellisesti. Tällä tavoin pyritään saamaan asiakkaalle vesi kielelle. Tykkään ainakin itse käydä ravintolassa syömässä mm. juuri tämän takia: on kiva syödä sellaista annosta, johon on nähty vaivaa. Herkkujen ystävänä parasta on tilata jälkiruoka, joka on kauniilla lautasella herkullisen näköisenä.

Oon alkanut sitten miettimään, miksei tätä soveltaisi itse arjessa. Miksi ne ruuat pitää aina vain latoa lautaselle, jonkinlaiseksi keoksi. Ateriaahan olisi paljon kivempi syödä, kun se näyttäisi kauniilta. Miksi ateriaa ei usein myöskään kotioloissa "koristella" tai kiinnitetä muuten vaan huomiota ulkoasuun. Kyllähän esim. sen jälkiruoan syö vielä 10 kertaa mieluisammin, jos vaikka jäätelön pinnalle ollaan raastettu vähän suklaata. Tällaiset asiat ovat pieniä ja niihin ei yleensä kiinnitetä huomiota, mutta ainakin itsellä se vaikuttaa huomattavasti.  

Ihmisethän syövät erilaisia ruokia mm. vaihtelun takia - Eihän kukaan jaksa esim. pastaa syödä koko ajan. Tätähän voi soveltaa myös ruokien ulkoasussa: paahtoleivästä voi leikata sydämenmuotoisen palan, lihapulliin saa erilaisia muotoja käyttämällä piparkakkumuottia jne. Tällainen piristää huomattavasti arjen keskellä!
 

Saadakseen jotain vaihtelua lautaselle, kaikista pienin vaiva on keskittyä asetteluun. Toinen keino on myös leikata esim. hedelmät ja marjat kivoihin muotoihin.

Erilaisten lautasten kautta voi myös panostaa esillepanoon. Vaihtoehtoja on nykyään todella monta eri muotoisista eri korkuisiin. Itse olen ainakin huomannut, että mm. hedelmät maistuvat usein jopa paremmilta, kun ne nätisti leikkaa ja asettelee johonkin söpöön kulhoon tai erilaiselle lautaselle.

Kuvat weheartista.

Esillepanoon voisi kyllä ihan päivittäin alkaa kiinnittämään huomiota. Se ei vaadi paljon aikaa eikä rahaa, joten mikä estää. Jos näin helpolla saa tehtyä ruokailusta mukavampaa ja ateriasta houkuttelevamman näköisen, niin tähänhän on pakko ruveta panostamaan!

By: Jessica