Se tunne, kun heräät aamulla, avaat kaihtimet/verhot ja huomaat, että maa on ihan valkoinen ja lunta sataa. Se tunne, kun juokset kiljuen äidin luokse kertomaan uutisesta. Se tunne, kun haluat heti mennä pihalle tekemään lumienkeleitä ja lumiukon. Näin se oli pienenä. Onhan se tässäkin iässä vielä osaksi niin, mutta nykyään mm. ensilumen tulosta tiedetään jo ennen kuin ehditty nousta edes sängystä: otetaan puhelin käteen, mennään lukemaan tuoreimmat facebook päivitykset ja joka toisella ihmisellä, lukee päivitys lumentulosta. Seuraavaksi aleetaan miettimään, minne ollaan piilotettu kaikki paksut toppatakit, huivit ja kalsarit. Mietitään, kuinka pitkään pärjätään converseilla ja kuinka pystytään kävelemään pihalla seuraavat kuukaudet kylmässä säässä. Enää ei tule sitä riemun tunnetta, kuten pienenä, kun sai pukea upouudet haalarit päälle ja laittaa kumisaappaat jalkaan. Enää ei koeta sitä iloa, kun saadaan rakentaa talven ensimmäinen lumiukko, kiinnittää sille porkkananenä ja tarkistaa joka aamu ikkunasta, onko nenä vielä paikoillaan.
Olen monena vuonna ensilumen tultua miettinyt, mitä ihmisille tapahtuu iän myötä. Itse olen siitä melkeinpä yhtä innoissani, kuin lapset, mutta suurin osa ihmisistä alkaa näyttämään hapanta naamaa, valittamaan kylmyydestä ja pimeästä, ja pelko kaamosmasennuksesta alkaa ottaa vallan. Itselleni tulee kaiken kurjuuden sijaan ensimmäisenä mieleen ajatukset pimeistä ja kylmistä illoista, kun saa sytyttää koko huoneen täyteen kynttilöitä, pukeutua lämpimästi huppariin, kaulahuiviin ja villasukkiin ja kääriytyä viltin alle.
Kyllähän sitä itsestä aina pitkän päälle huomaa, miten erityisesti pimeys vaikuttaa mielialaan, mutta yritän nähdä asian kuitenkin eri valossa: voimavarana. Talvella saa ihan luvan kanssa jäädä jopa lauantai-iltana kotiin peiton alle lepäämään ja olla tekemättä mitään. Shoppailunkin voi vaihtaa sohvalla röhnöttämiseen ja elokuvan katsomiseen. Tähän voinkin kommentoida, että talvella on ehkä kamalinta mennä shoppailukierrokselle! Se on ihan kamalaa, kun kierrät kaupoissa ja löydät ehkä yhden kivan paidan ja sen takia joudut riisumaan koko vaatekerroksen pois ja jälkeenpäin pukemaan takaisin päälle. Hermo siinä vain menee.
Neuvona voin siis sanoa, että sen sijaan, että talven näkee pelottavana mörkönä, joka ahdistelee monta kuukautta, sen voi nähdä positiivisena ja rentouttavana vuodenaikana, jolloin kerätään voimia tulevaan kevääseen ja kesään, jolloin joka viikko juostaan tapahtumasta toiseen. Nyt kuuluu nauttia tästä ajasta, kun on luvallista jäädä vaikka joka ilta sohvannurkkaan makaamaan. Toisaalta, jos kokemuksesta tiedät kokevasi esimerkiksi kaamosmasennusta, piristä itseäsi ihan tietoisesti, hemmottele itseäsi ja aloita masennuksen ehkäisy hyvissä ajoin!
Minä aion viettää tämän illan lämpimissä vaatteissa kaulahuivia ja villasukkia myöten, sillä parantelen eilen noussutta kuumetta ja pari päivää kestänyttä flunssaa. Odottelen myös innolla, kuinka valkoinen maa tuolla pihalla on huomenna aamulla. :)
By: Jessica
