Täällä blogin puolella en oo mitään asiasta aikaisemmin maininnut, mutta olin tosiaan viime lauantaina Ruotsalaisen Eric Saaden keikalla! Moni on varmaan kuunnellut netistä Saaden biisejä, katsellu kuvia, ihastellut ulkonäköä ja huomannut, kuinka suloinen hymy pojalla on. Todellisuudessa Eric oli vielä 10-kertaa paremman näköinen, tosi ruskettunut ja hymy sulatti sydämen. Tyyppi ei myöskään vaikuttanut yhtään ylimieliseltä, vaikka hyvät puitteet siihen voisi olla johtuen mm. ulkonäöllisistä syistä. Saade vaikutti kokonaisuudessa tosi ystävälliseltä!
Eniten arvostusta ehkä herätti itse show: esitys vedettiin täysillä, vaikka yleisönä oli semmoiset ~300 henkilöä. Kun miettii, että tyyppi on esiintynyt Euroviisuissa ties kuinka suurelle yleisölle + miljoonalle tv-katsojalle ja kuitenkin jaksaa vetää samalla meiningillä näinkin pienelle yleisölle pienellä lavalla, herättää se kyllä suurta arvostusta!
Aina, kun on ollut katsomassa jotain suurta tähteä, komeaa/kaunista henkilöä tai muuta vastaavaa, aina törmää kysymykseen "näkikö se sut? Huomasko se sua?" jne. Kaverit kysyivät myös multa saman kysymyksen keikan jälkeen ja pettymykseksi vastasin, että tuskinpa. Tietysti sitä salaa toivoo, että esimerkiksi tässä tapauksessa Eric olisi tummien aurinkolasien takaa katsellu pelkästään mua ja unohtanut koko muun yleisön, ja että se olis laulanut ainoastaan mulle lauletut kappaleet. Tätähän erityisesti jokainen tyttö toivoo mennessään keikalle.
Kaikkien pettymykseksi löysin aika osuvan tekstipätkän, joka kyllä tuo jalat takaisin maanpinnalle ja rikkoo kaikki heränneet toiveet ja "joku päivä tuo on minun poikaystäväni"-ajatukset. Pahoittelut. :D
To her
he was more than
just a guy from a band
he was her world
and she loved him
more than anything
but to him
she was just another girl
in the arena
screaming his name
and singing the words
to his songs
By: Jessica
